Day 6

Oslossa ei ilmeisesti harrasteta pehmeitä laskuja koulunkynnin suhteen. Maanantaiaamuna kello 9.00 alkoi arktisen urbanismin kurssi, ja tiukkaa asiaa ladottiin päähämme aina iltapäiväkolmeen asti. Eikä siinä vielä kaikki, sillä totta kai ekana päivänä pitää läksyjä antaa! Tehtäväni: valmista huomiseksi tiivis esitys satasivuisesta kirjasta How to built in the North. Hah! Ei muuta kun lukemaan. Onneksi sain keskittyä vain kolmeenkymmeneen neljään ensimmäiseen sivuun, niin homma pysyi jotakuinkin käsissä. 

Muistakaa sitten, että jos rakennatte talon ikiroudan päälle, niin kannattaa rakentakaa niin, ettei se talo sulata sitä jäätä. Mr Eb Rice suosittelee ratkaisemaan asian pilareilla... 

Tänään olikin onneksi vähän lyhyempi opiskelusessio ja seuraava esitelmäni on vasta perjantaina.... :D

Eilen tapasin vihdoin kaikki kämppikseni. Pohjoismaista kirjallisuutta(?) opiskelevaan ranskalaiseen olin törmännyt jo perjantaina, lääkiksessä opiskelevalle norjalaiselle avasin oven lauantai-iltana, kun se oli unohtanut avaimet ja tanskalaisen kauppislaisen olemassaolosta olin kuullut tältä ranskalaiselta, mutta meksikolainen lääkäriopiskelija ja ruotsalainen pianisti saapuivat taloon eilen.

Ja hauskintahan tässä on se, että nämä kaikki kämppikseni ovat miehiä! 

Ilmeisesti tämä ei ole vahinko, ainoastaan sattumaa, että olen ainoa nainen. Eikä siinä sinänsä mitään, kaikki nuo vaikuttaa ihan mukavilta. Pieni yllätys vain. Huomenna pidämme yhteisen siivous/ruuanlaittoillan. Kivaa!

Day 4

Mun oli tarkoitus kirjoittaa sunnuntaina viikonlopun kuulumisista, mutta siinä tuli taas kaikenlaista: Löysin kuninkaan palatsin, mutta kadotin itseni, huomasin kelloni olevan tunnin etuajassa, löysin kansainväliseen messuun ja lopulta päädyin uusien tuttavuuksien kanssa erään tyypin kotiin syömään pizzaa ja pelaamaan Suomi vastaan Ruotsi pöytälätkää. Ruotsi voitti...

Muuten viikonlopun kohokohtia olivat:

Oslon oopperatalo

Ei se rakennus kauempaa katsottuna mun mielestä mikää WOOOU ole, mutta onhan se nyt sairaan siistiä, kun pääsee seikkailemaan jonkun rakennuksen katolle! Eikä sieltä avautuvissa näköaloissakaan ole valittamista...

Sisälläkin oli kaikkea jännää...

...esim puinen tötsä, jonka takana on itse oopperasali, ja hurjan kivat vessojen seinät! 

sateisen sunnuntaiaamun kävelyretki omalla kotikukkulallani 

Tajusin, että suurin osa niistä söpöistä pienistä taloista, jotka näkyy mun ikkunasta, ei olekaan omakotitaloja, vaan siirtolapuutarhan mökkejä. Ihmekös ne olikin niin söpöjä!

Retkellä sisäänajoin myös uudet kivat hai-saappaani. Mulla on kutina, että nää tulee pelastamaan vielä monta syksyistä aamua!

Day 2

Eka koulupäivä takana and I'm still alive! Ihan hyvä saavutus sinänsä, sillä päivä lähti niin lupaavasti käyntiin, ettei ois yhtään ihme, vaikka oisin päivän mittaan jäänyt metron alle tai pudonnut jokeen tai jotain. Kävi nimittäin niin, että astuin heti ensimmäisenä aamulla väärään bussiin, ja koska puhelimeni toimii tällä hetkellä ainoastaan WiFi yhteyksien varassa, ei uuden reitin etsiminen ollutkaan aivan niin helppoa kuin luulisi. Aikani harhailin jossain... jossain... kunnes tajusin, että ehkäpä joku paikallinen osaisi auttaa pientä eksynyttä raukkaa. Ja osasihan se! Oikein mukava nainen neuvoi erittäin tarkat ohjeet ja löysin perille. Vain noin viisi minuuttia myöhässä. Hah, nauran itelleni!

Koulusta jäi ihan mukavat ensivaikutelmat. Itse rakennus on kunnostettu käyttöönsä aika rouhealla otteella: kadulta katsottuna se näyttää ihan hylätyltä vanhalta tehtaalta, eikä sisälläkään ole pelätty jättää raakoja betoni- ja teräspintoja näkyviin. Auditoriossa (jossa oli aika kivat pyöreät kattoikkunat) odotti sellainen informaatiotulva, että tuskin muistan siitä enää edes murto-osaa. Sama meno jatkui myös auditorion ulkopuolella, kun eteen tupsahti melkein sata uutta kasvoa ja nimeä. Päivän päätteeksi lähdimme syömään seurueella, johon kuului lisäkseni ruotsalaisia, norjalaisia ja brittejä sekä yksi suomalainen. Ja kuten arvata saattaa, kieli oli sellasta finoswenglishiä, että jos ei aivot ollu ennen tätä solmussa, niin nyt ainakin on! 

Katotaan, jos viikonlopun aikana sais sen verran selviteltyä päätänsä, että maanantaina taas ymmärtäiskin jotain, kun koulu ihan oikeasti alkaa...

Day 1

Täällä sitä nyt ollaan, Oslossa. HURJAA!!! Mun noin 12 neliön huoneessa haisee ihan vieraalta. Ikkunasta näkyy suloinen mäen rinteelle rakennettu omakotitaloalue, jonka kaikissa lipputangoissa liehuu Norjan viirit. Ei paha!! Kuitenkin varmaan eka ajatus huoneesta oli, että verhot ois aika jees. Nimittäin ei tämä huone sisältä mikään viihtyvyyden huippu ole. Sänky, hylly, pöytä ja ihanat persikan väriset seinät. Itse kämppä osoittautui kuuden hengen soluksi. Muita asukkeja ei ole vielä näkynyt, mutta molempien jääkaappien vihanneslokerosta löytyi homehtuneita tomaatteja. Nice!

Ennen lähtöä suurin ongelmani oli pakkaaminen. Kuinka ihmeessä saa pariin matkalaukkuun pakattua jotakuinkin koko vuoden tavarat! Ei mitenkään, voin kertoo.. Mutta jäätävän painavia niistä laukuista joka tapauksessa tuli. Suomen päässä kanto(- ja paniikinhälvennys)apua oli helposti saatavilla (tuhannet kiitokset siitä!), mutta täällä Oslon päässä meinasi epätoivo iskeä, kun kiivin ne varmaan tuhatkiloiset laukut olalla sellaista kivaa pikku mäkeä ylös päästäkseni hakemaan kämppäni avaimia. Herralle kiitos maailmasta löytyy vielä ystävällisiä ihmisiä: pahaa aavistamaton random kadunmies Paul from US tarjoutui kantamaan yhden kasseistani ihan kotiovelle asti! Meinas sillä vähän hikikarpalot nousta otsalle, mutta urhoollisesti jaksoi loppuun asti!

Uuden kotini aiheuttamasta ensijärkytyksestä selvittyäni kävin ostoksilla. Se on hauskaa, että sulaudun ulkonäköni puolesta tosi hyvin näitten norjalaisten joukkoon ja kaikki kaupan kassat sun muut alkaa (totta kai) puhua mulle norjaa! Oma rohkeus ei tosin oo vielä riittänyt siihen, että antaisin heidän jatkaa kovin pitkään norjalla, vaan olen ystävällisesti kehottanut heitä vaihtamaan englantiin. Silläkin kielellä mulla on mennyt kyllä puolet puheista ihan ohi. Norjalaiset puhuu ihan tosi hyvää englantia, mutten oo vielä ollenkaan saanu käännettyä aivojani ulkomaankielimoodille. Myöskään mun pään sisäinen valuuttamuuntimeni ei ole vielä aloittanut toimintaansa. Ruokakaupassa törsäsin varmaan omaisuuden, kun ei ollut hajuakaan, paljonko vaikkapa se 35,20 kruunun leipäpussi ihan oikeesti maksaa. Ehkä ihan hyväkin, jos ei tiedä; kallista se on joka tapauksessa, kun Suomeen vertaa. Kaupassakäynti oli kyllä ylipäätään aikamoinen ekskursio! Vieraita tuotteita vieraalla kielellä. Tässä hienoin löytöni, todellinen maidon suurkuluttajan unelma!

Mutta miksi sen purkki on pinkki?