Day 77

Soitin just mun kämppiksille Front side ollien. Ne ei jostain syystä oikein osannu arvostaa sitä... :(

Päivällä kun olin polkemassa kotiin, keskellä pyörätietä oli nainen jakamassa vuokaleipiä ja pyörän lamppuja. Aiemmin päivällä sain puistossa ilmaisia jogurtteja. Hassuja nää norjalaiset!

Juuri nyt mun ei todellakaan pitäis käyttää kirjallisia lahjojani mihinkään blogiin vaan esseeseen Altassa sijaitsevasta nordlyskatedralista (siinä vasta varsinainen baabelin torni: http://www.nordlyskatedral.no/) Jos jollain on hyviä ajatuksia siitä, miten ton rakennuksen muodosta näkyy, että se on rakennettu arktiselle alueelle, ja halua pohtia sitä kulttuurisesta, rakenteellisesta ja ilmastollisesta näkökulmasta verraten havaintojaan Rolf Erskinin "building in the arctic" -tekstissä esittämiin ajatuksiin, niin mulle saa ilmoittautua! Huoh...

Mutta toistaalta, voishan sitä vaikka mennä nukkumaan...

Syksyn viimeisten vieraitten saattelemana pääsin viikonloppuna taas kokemaan kaikenlaista uutta ja jännää! Oslofjordin söpöt saaret, Vigelandin patsaspuiston ihmiskasat, pakistanilaisen ravintolan pakistanilaisella tunnelmalla ja PITKÄN afrikkalaisen jumalanpalveluksen. Lähes kaikkia voin suositella, jopa sitä afrikkalaista jumalanpalvelusta; kunhan vain olet syönyt kunnolla ja sulla on tanssifiilis. Jos ei, suosittelen syömään.

Mutta täytyy sanoa, että nyt ovähän tyhjää täällä mun huoneessa... ei yhtään patjaa tai matkalaukkua lattialla! Ja keittiössäkin hiljasempaa. Siksi kai se front side ollie... 

Jos matkakuume iskee, niin mun viiden tähden lattiamajoitushotellissa ois tilaa! 

Oon melko varma, että juuri nyt eletään syksyn viimeisiä nättejä päiviä. Tänään vielä sai nauttia lounaseväitä auringon paisteessa joen rannassa, mutta lehtipuhaltimien äänestä kuulee, että viimeisten puissa vielä sitkuttelevien lehtien aika alkaa olla käsillä. Täältä tullaan kurja marraskuu!!!

Day 70

Pari viikkoa kestänyt vierasputki huipentuu tulevana viikonloppuna, kun saan kolme kivaa tytsyä lattialleni nukkumaan. Huippua!
Ekan kerran piskuisen huoneeni tilavuutta testattiin pari viikkoa sitten kahdella naisella ja yhdellä valtavalla ilmapatjalla, jonka eräs kämppikseni avokätisesti lainasi. Itse huoneeseen mahtuminen oli lasten leikkiä, mutta ilmapatja osoittautui aavistuksen huonoksi alustaksi: alkuillasta mukavan pinkeäksi täytetylle patjalle asettautuneet ystäväiseni huomasivat aamulla heräävänsä kuopasta, paljaalta lattialta. Saatiin me toki siitäkin iloa revittyä! En oo kovin montaa kertaa herännykeskellä yötä kollektiiviseen hihitykseen...
Tulevan vierailun majoittumiset aiomme kuitenkin hoitaa ihan perinteisin makuualustoin, katotaan mitä tulee. Onneksi mulla asuu täällä kämpässä kivoja poikia, jotka varmasti mielellään majoittavat viereensä nätin suomalaisen tytön, jos lattiapaikka ei miellytä. :D

Holmenkollenilla

Sen lisäksi, että on kiva nähdä ihania tuttuja ihmisiä ja päästä puhumaan tuttua kieltä, vieraissa on sekin hyvä puoli, että niitten kanssa tulee katseltua tätä tutuksi tullutta kaupunkia vähän erilaisin silmin. Mitä haluaisin nähdä, jos olisin täällä vain pari päivää? Holmenkollen, oopperatalo, kasvitieteellinen puutarha, kuinkaanlinna, mathallen, joku kiva museo...? Tuntuu, että sillointällöin ei enää itse edes tajua, kuinka siistissä paikassa sitä oikein elää, vaikka aikaa onkin kulunut vasta pari kuukautta! Vieraitten kanssa voi rauhassa leikkiä turistia, ja toisaalta, kun perus turistijutut alkaa olla jo puhki kierretty, voi aina testata jonkun kivan uuden kahvilan tai ravintolan. Niihin ei ainakaan tule hirveesti noin normipäivänä muuten mentyä, kun nää ilkimykset tykkää pitää niin ikävän kovia hintoja täällä... Perus pasta-annoksesta maksat helposti sen 15€...

Viikinkilaivamuseo

Kovista hinnoista puheenollen, sain tervehdyksen Bergenistä, Hordalandin poliisilta. Kiva kun kävit, toivottavasti oli 4200 kruunun arvoista! Tulipa siis ne elämän ekat sakot saatua: 77km/h kuudenkympin alueella, enkä edes huomannut kameran välähdystä! Kannattiko, kysynpä vaan...

Onneksi raha on vain katoavaa, maallista mammonaa. Sitäpaitsi jos tuntuu liian pahalta, antoivat vaihtoehdoksi maksun sijaan viettää seitsemän päivää vankilassa. Miksei, ilmainen ruoka ja majoitus! No, siihen asti kunnes teen valintani, voin helpottaa huonosta omatunnosta johtuvaa pahaa oloa sujauttamalla Lahtisen huopatossut jalkaan ja vetämällä suomalaista salmiakkia naamariin. Niin maailma näyttää taas kirkkaammalta, räntäsateesta huolimatta. Kiitos tuliaisista äiti ja isä!!

Day 56

Söin juuri elämäni oudoimmat aamupuurot! Täällä myydään kauraryynejä kolmessa koossa, pieniä, suuria ja ekstrasuuria ja viime kauppareissulla ajattelin rikkoa rajoja ja kokeilla normaalien sijasta keskimmäistä vaihtoehtoa. Ne ryynit oli valtavia, varmaan kynnen kokosia! Puuro myös näytti tosi jännältä, mutta maku oli kuitenkin sama. Vähän alko kiinnostaa, millasia ne kaikkein suurimmat ryynit sitten ois...
(jälkihuomautus: Oli pakko myöhemmin tarkistaa tää ryyniasia. Niitä on sittenkin vain kahdessa koossa, ja kolmas mysteeripussi sisältää ruskeita ryynejä. Pitänee varmaan ottaa nekin jonain päiväna testiin!)

No niin, ja nyt vähän mielenkiintoisempiin aiheisiin. Tein viikonloppuna retken Bergeniin mukanani yksi koulukaveri ja kolme hobittia. Kolmesta hobitista kaksi on mun kämppiksiä ja kolmas, todellinen hobittien hobitti, toisen niistä lapsuudenkaveri. Matka oli kyllä kunnon tarua sormusten herrasta, ja minä olin Legolas, joka valkealla ratsullaan (keltaisella, 2014 vuosimallin superhienolla Volvolla) yhdessä Aragornin kanssa johdatti joukon seikkailuihin ja niiden yli.

Oon huomannu, että on tosi trendikästä ottaa kuvia omista kengistään ja siten kertoa muille, että "kyllä, minä oikeasti olin tässä paikassa". Ja mikäs siinä, jos on kivat kengät, joissa kulkea ja niiden alla mukavaa kuvattavaa. Minäkin päätin ikuistaa tarunhohtoisen matkani kenkäkuvakollaasina. Se ilmentää ehkä vähän huonosti ympäröivien rakennusten ja maisemien kauneutta, mutta toisaalta, kyllä näistäkin voi yhtä sun toista lukea.

Bergenin Bryggen
Vanhat puutalot ja niiden välissä kulkevat kapeat kujat.
Sateistaan tunnetun kaupungin ainoat meille suomat pisarat.

Bergenhus festningin sisäpiha.
Vanhoja kivitaloja, muratteja, lehmuskujia

20 kilometriä keskustasta, vuokramökkimme lähistöllä.
Pikkasen märkää.
Ihan kun ois pumpulissa kävelly

Atlantin rannalla
Sairaan siistit aallot, sairaan siistit näköalat.
Auringonpaiste!!!
Simpukoita, kotiloita, leviä...

Pikkuinen vuono siellä jossain.
Pystysuorat kallionseinämät ja sininen taivas
Rakkolevä

Ponnahduslauta samaisella vuonolla
Rapuja ja sorsia.

Fiilistelyhetki Voringfossenilla
Huikeaa!!!!
Ei korkeanpaikankammoisille
Syksy on parasta!

 (Okei, ehkä näitä kenkäkuvia otetaan oikeesti vaan siks, ettei kukaan muu ota susta kuvia, pitää sitten ottaa ite. Vähän niinkuin selfie, jonka ottaminen ei vaan herätä niin paljoa huomiota. Mutta kivoja paikkoja joka tapauksessa!)

Day 50

Täällä on ihan syksy, Hurjan hauskaa!!! Värikkäät lehdet saa aina hyvälle tuulelle! Ja se on hyvä, onpahan ainakin joku aika syksystä, kun on kivaa. Oon kertonut kaikille etelästä ja kaukomailta tulleille vaihtarikavereille, kuinka näillä leveyksillä marraskuu on ihan hirvittävää aikaa, kun on pimeää ja märkää ja ällöttävää. Ja kylmä. Niitten mielestä nyt on jo talvi... :D

Elvelang i fakkellys

Mulla on tiistaisin aina kurssi nimeltä Introduction to norwegian architecture. Aamupäivän luennon jälkeen teemme aina ekskursion johonkin museoon tai rakennukseen. Hauskaa, kun saa joka tiistai leikkiä turistia! Myös rakennusten tutkiminen arkkitehtiporukalla on huippua: saa ihan rauhassa ottaa miljoonia kuvia kummallisista paikoista, tutkia valon kulkua, erilaisia tilaratkaisuja, kynnyksiä tai niiden puuttumisia, pintamateriaaleja.....

Barcode kortteli

MAD-building, kattoterassilla

Arkkitehtuurimuseo, Oslon pienoismalli 1930-luvulta

Gyldendal forlag, kattoikkunoita

Villa stenersen ja diffuusi valo

Suomen kieli on aika jännää! Tajusin viikonloppuna kuinka etuoikeutettu olen, kun olen oppinut sen jo pienenä, koska tässä iässä se ois toivotonta! Miettikää nyt vaikka niinkin yksinkertaista lausetta kuin menisimmekö kahville. Mennä verbistä alku men + konditionaali isi + tekijä mme + kysymys kö; eikä siinä vielä kaikki, sillä sana kahvi pitää olla allatiivimuodossa eli siihen pitää lisätä pääte lle. Eikä tietenkään Suomessa kukaan ei oikeesti kutsu sua kahvittelemaan sanomalla "menisimmekö kahville" vaan ehkä "männäänkö kahaveille", "mentäskö kaffelle", "mennäänks tsufelle", "miten ois sumpit?" tai jotain ihan muuta.

Vaikka norjalainen kulttuuri ja tavat on monessa suhteessa aika samanlaista, kun meidän suomalaisten, eroja tulee vastaan aina sillointällöin. Yhden huomasin viikonloppuna, kun näin norjan lippua nostettavan salkoon. Siihen ne laski lipun maahan, että saivat kädet vapaina laittaa nipsut paikoilleen. Olin todella hämmästynyt! Eikös suomenlippu pitäis tyyliin polttaa jos se koskee maahan... Korjatkaa jos oon väärässä... Mutta sinne se joka tapauksessa nousi, lippu, keskelle kaunista Norjan luontoa. Kukaan ei protestoinut, joten en minäkään.