Koulusta jäi ihan mukavat ensivaikutelmat. Itse rakennus on kunnostettu käyttöönsä aika rouhealla otteella: kadulta katsottuna se näyttää ihan hylätyltä vanhalta tehtaalta, eikä sisälläkään ole pelätty jättää raakoja betoni- ja teräspintoja näkyviin. Auditoriossa (jossa oli aika kivat pyöreät kattoikkunat) odotti sellainen informaatiotulva, että tuskin muistan siitä enää edes murto-osaa. Sama meno jatkui myös auditorion ulkopuolella, kun eteen tupsahti melkein sata uutta kasvoa ja nimeä. Päivän päätteeksi lähdimme syömään seurueella, johon kuului lisäkseni ruotsalaisia, norjalaisia ja brittejä sekä yksi suomalainen. Ja kuten arvata saattaa, kieli oli sellasta finoswenglishiä, että jos ei aivot ollu ennen tätä solmussa, niin nyt ainakin on!
Katotaan, jos viikonlopun aikana sais sen verran selviteltyä päätänsä, että maanantaina taas ymmärtäiskin jotain, kun koulu ihan oikeasti alkaa...
Sitä se on sen uuden teknoloogian kanssa, ei voi luottaa ;) Onneksi siellä vaikuttais olevan tosi avuliaita ihmisiä. Uskaltauduitko kysymään tietä ihan norjaksi?
VastaaPoista-M-
No niinpä! Ehkä paras vaan palata perinteisiin karttoihin ja aikatauluvihkosiin... Täällä on kyllä ollut tosi avuliasta väkeä! Varsinkin jos uskaltaa itse apua pyytää (ja joskus vaikkei uskaltaisikaan :D )
VastaaPoistaMää en tohtinu norjaksi kysellä neuvoja, kun ois voinu vastaus jäädä vähän hämärän peittoon. Mutta tänään neuvoin yhtä tyyppiä metron kanssa norjaksi! :o