Day 88

Hyvät ihmiset.
Muistattehan, että elämä on kallisarvoinen, siitä pitää pitää hyvä huoli!
Muistattehan elää elämäänne, niin ettei tartte myöhemmin harmitella, ettette niin tehnyt.
Muistattehan olla kiitollisia ihmisistä lähellänne.

Ite oon kyllä ihan hurjan huono sanomaan ihmisille: "kiva kun olet olemassa". Joten teen sen nyt. Saa ottaa henkilökohtaisesti:

     Ihanaa kun sinä olet siinä, sinä olet sinä ja saan tuntea sinut!     

     Olet minulle tärkeä!     

     Kiitän Luojaani juuri sinusta!!!      

Miksikäs nyt näin syvällisenä tänään?

Todistin eilen illalla, kuinka yksi kämppiksistäni jäi auton alle noin puolen metrin päässä itsestäni. Tai oikeastaan englanninkielinen ilmaisu "hit by a car" olisi parempi ilmaisu kuin alle jääminen, koska hän oli ennemminkin auton päällä kuin alla. Mutta oli miten oli, ei ollu kovin kiva näky.
Elokuvissa ja tv-sarjoissa sitä aina osaa odottaa, että kohta jotain tapahtuu; kaahaava auto näytetään pitkän matkan päästä tai tapahtumia pohjustetaan jotenkin, mutta tosielämässä se ei mee ihan niin. Oltiin porukalla menossa mun koululla järjestettyihin pippaloihin, pidettiin juttutuokiota siinä koulun portilla, normimeininkiä diipadii kun yhtäkkiä vähän matkan päässä pysähdyksissä olleen taksin kuski, todennäköisesti vahingossa, painoi kaasua wrum, ja siinä sitä oltiin kaveri toisella puolen konepeltiä, liikennemerkki toisella ja kohta tien yli pyöräkaistalla.

Onneks oli paljon ihmisiä ympärillä auttamassa; varmaan kolme tyyppiä soitti samaan aikaan 113:seen ja ambulanssi oli paikalla alle viidessä minuutissa.
Onneksi kämppikselle ei käynyt pahemmin kuin että yks hammas halki ja jotain mustelmia ja sen sellasta, ja saatiin se jo tänä aamuna takaisin kotiin.
Onneksi kellekään muulle ei käynyt mitään, vaikka vieressä oli paljon (humalaista) porukkaa, suht paljon autoja tiellä, pimeetä ja kaikkea.
Onneksi!

Aina ei mee asiat näin hyvin.

Nauttikaahan siis elämästänne kun sitä vielä on jäljellä!

Ja muistakaa käyttää heijastinta!!!