Day 1

Täällä sitä nyt ollaan, Oslossa. HURJAA!!! Mun noin 12 neliön huoneessa haisee ihan vieraalta. Ikkunasta näkyy suloinen mäen rinteelle rakennettu omakotitaloalue, jonka kaikissa lipputangoissa liehuu Norjan viirit. Ei paha!! Kuitenkin varmaan eka ajatus huoneesta oli, että verhot ois aika jees. Nimittäin ei tämä huone sisältä mikään viihtyvyyden huippu ole. Sänky, hylly, pöytä ja ihanat persikan väriset seinät. Itse kämppä osoittautui kuuden hengen soluksi. Muita asukkeja ei ole vielä näkynyt, mutta molempien jääkaappien vihanneslokerosta löytyi homehtuneita tomaatteja. Nice!

Ennen lähtöä suurin ongelmani oli pakkaaminen. Kuinka ihmeessä saa pariin matkalaukkuun pakattua jotakuinkin koko vuoden tavarat! Ei mitenkään, voin kertoo.. Mutta jäätävän painavia niistä laukuista joka tapauksessa tuli. Suomen päässä kanto(- ja paniikinhälvennys)apua oli helposti saatavilla (tuhannet kiitokset siitä!), mutta täällä Oslon päässä meinasi epätoivo iskeä, kun kiivin ne varmaan tuhatkiloiset laukut olalla sellaista kivaa pikku mäkeä ylös päästäkseni hakemaan kämppäni avaimia. Herralle kiitos maailmasta löytyy vielä ystävällisiä ihmisiä: pahaa aavistamaton random kadunmies Paul from US tarjoutui kantamaan yhden kasseistani ihan kotiovelle asti! Meinas sillä vähän hikikarpalot nousta otsalle, mutta urhoollisesti jaksoi loppuun asti!

Uuden kotini aiheuttamasta ensijärkytyksestä selvittyäni kävin ostoksilla. Se on hauskaa, että sulaudun ulkonäköni puolesta tosi hyvin näitten norjalaisten joukkoon ja kaikki kaupan kassat sun muut alkaa (totta kai) puhua mulle norjaa! Oma rohkeus ei tosin oo vielä riittänyt siihen, että antaisin heidän jatkaa kovin pitkään norjalla, vaan olen ystävällisesti kehottanut heitä vaihtamaan englantiin. Silläkin kielellä mulla on mennyt kyllä puolet puheista ihan ohi. Norjalaiset puhuu ihan tosi hyvää englantia, mutten oo vielä ollenkaan saanu käännettyä aivojani ulkomaankielimoodille. Myöskään mun pään sisäinen valuuttamuuntimeni ei ole vielä aloittanut toimintaansa. Ruokakaupassa törsäsin varmaan omaisuuden, kun ei ollut hajuakaan, paljonko vaikkapa se 35,20 kruunun leipäpussi ihan oikeesti maksaa. Ehkä ihan hyväkin, jos ei tiedä; kallista se on joka tapauksessa, kun Suomeen vertaa. Kaupassakäynti oli kyllä ylipäätään aikamoinen ekskursio! Vieraita tuotteita vieraalla kielellä. Tässä hienoin löytöni, todellinen maidon suurkuluttajan unelma!

Mutta miksi sen purkki on pinkki?